Tuntuu....

 

Tuntuu...

Kuin elämä

vain liukuisi ohi.

Hetket vyöryvät hyökyaaltoina,

tuokiot tunnin jaksoina.

Katselen elämääni kuin mykkäelokuvaa.

Täynnä mustavalkoisia kuvia,

valmiiksi naurettuja,

teksitettynä.

 

Tuntuu...

Kuin otteeni heikkenisi.

Voima nyrkistä puristavasta...

Häviäisi.

Otteeni itsestäni irtoaisi,

ajelehtisin aavoilla

aavikoilla,

ilman punaista lankaa.

 

Tuntuu...

Vai tuntuuko?